Taustaa ja jatkosta
Suomi on asettanut pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteeksi vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä eli CO2-päästöjä 15 % vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästöihin. Määrällisesti tavoite tarkoittaa, että Suomi tavoittelee noin 4 miljoonan CO2-tonnin vähennystä, josta neljäsosa on arvioitu voitavan saavuttaa lisäämällä uusiutuvaa energiaa liikenteessä, käytännössä biopolttoaineita.

Taustalla on EU:n Suomelle asettamat sitovat maakohtaiset tavoitteet päästöjen vähentämisestä ja EU-direktiivit uusiutuvan energian käytön lisäämisestä liikenteessä sekä liikennepolttoaineiden laadusta. Kehitystä vauhdittaa kansallinen energiaverouudistus, joka antaa veroetua kestävyyskriteerit täyttäville biokomponenteille (tuli voimaan 1.1.2011).

Uusiutuvan energian direktiivi, polttoaineiden laatudirektiivi, energiaverotus

Uusiutuvan energian direktiivissä (RES) 2009/28 EY asetetaan sitova velvoite lisätä uusiutuvaa energiaa liikenteessä vuoteen 2020 mennessä 10 % tasolle laskettuna polttoaineiden energiasisällöstä. Direktiiviin sisältyy myös yksityiskohtaiset vaatimukset biopolttoaineiden kestävyydestä ja elinkaaren kasvihuonekaasuvähenemistä.

Suomi on tiukentanut tavoitettaan 20 %:iin kansallisella jakeluvelvoitelainsäädännöllä (muutos voimaan 1.1.2011), koska Suomessa on hyvät mahdollisuudet lisätä uuteen teknologiaan perustuvaa kotimaista nk. kaksoislaskettavien biopolttoaineiden tuotantoa. Kaksoislaskettavien biopolttoaineiden raaka-aineena käytetään jätteitä, tähteitä sekä syötäväksi kelpaamatonta selluloosaa ja lignoselluloosaa.

Uusiutuvan energian direktiiviä täydentää polttoaineiden laatudirektiivi (FQD) 2009/30/EY, jossa on asetettu tavoite polttoaineiden hiili-intensiteetin vähentämisestä 10 % vuoteen 2020 mennessä. Tästä 6 % on sitova velvoite ja 4 % perustuu vapaaehtoisiin toimiin. Pakollinen osuus toteutetaan käytännössä kasvattamalla polttoaineiden biosisältöä.

Polttoaineiden laatudirektiivi määrittelee myös biokomponenttien pitoisuuksien raja-arvot polttoaineissa: bensiinissä saa olla max 10 tilavuusprosenttia etanolia ja dieselissä max 7 tilavuusprosenttia nk. FAMEa (Fatty Acid Methyl Ester) eli tyypillisimmin rypsipohjaista biodieseliä. Kansallisesti nämä velvoitteet on kirjattu uudessa polttoaineiden laatuasetuksessa (voimassa 1.1.2011 alkaen).

Energiaverouudistus muuttui nestemäisten polttoaineiden valmisteveron perusteita niin, että vuoden 2011 alusta fossiilisilta ja bioperäisiltä polttoaineilta kannetaan energiasisältöön suhteutettua energiasisältöveroa sekä hiilidioksidipäästöihin perustuvaa hiilidioksidiveroa. Tämä antaa etua biopolttoaineille.

Vuosi 2011 ja jatko

Edellä kerrotun perusteella tuli markkinoille vuoden 2011 alussa bensiinin peruslaaduksi enintään 10 tilavuusprosenttia etanolia sisältävä bensiini 95 E10. Enintään 5 tilavuusprosenttia etanolia sisältävää 98 E5 -bensiiniä tulee olemaan vielä pitkään saatavilla niitä moottoreita varten, joissa E10-bensiiniä ei voi käyttää.

Suomessa asetetut biopolttoaineiden jakeluvelvoitteet eivät automaattisesti tarkoita sitä, että E10-bensiinin jälkeen seuraisi nopealla aikataululla siirtyminen vielä korkeampiin etanolipitoisuuksiin bensiinissä.

Jakeluvelvoite pystytään täyttämään jatkossa muutenkin, esimerkiksi lisäämällä dieselin biokomponentteja ja käyttämällä nykyistä suurempia määriä E85-etanoliseospolttoainetta. Jos biokomponenti on valmistettu metsätähde- ja jätepohjaisista raaka-aineista, voidaan niiden aikaansaama päästöjen vähentymä huomioida laskelmissa kaksinkertaisena. Tämä vähentää paineita ottaa käyttöön 15-20 tilavuusprosenttia etanolia sisältäviä bensiinilaatuja vielä moniin vuosiin.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä