Kysymyksiä ja vastauksia

23. Biopolttoaineiden kestävän kehityksen mukaisuudesta käydään paljon keskustelua. Mitkä ovat ajankohtaisia seikkoja tässä asiassa etanolin osalta nyt ja tulevina vuosina?

Biopolttoaineiden käytön lisäämisessä on mahdollisuus hyödyntää sekä maailmanmarkkinoilla että kotimaassa tuotettuja biopolttoaineita. Lähivuosina bensiiniin sekoitettava etanoli tuodaan pääosin EU:n ulkopuolelta, lähinnä Brasiliasta. Biopolttoaineet voidaan laskea mukaan biovelvoitteisiin vain, jos ne täyttävät niille EU:ssa asetetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet.

Pääsääntönä on, ettei biopolttoainetta saa valmistaa raaka-aineesta, joka on saatu luonnoltaan monimuotoiselta alueelta (suojelualueet, aarniometsät jne.) tai maasta, johon on sitoutunut paljon hiiltä (suot, kosteikot, tietyn tyyppiset metsät). Biopolttoaineiden käytöllä on saatava aikaan tietyn suuruinen kasvihuonekaasupäästöjen vähenemä. Vähimmäisvaatimus on nyt, että biopolttoaineilla saadaan aikaan vähintään 35 %:n suuruinen päästövähenemä verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Lähivuosina tätä kriteeriä tiukennetaan entisestään.

EU:n komission syksyllä 2012 julkaisemassa ehdotuksessa esitetään, että vuonna 2020 liikenteessä käytetyistä biopolttoaineista enintään 5 % voisi olla perinteisiä nk. ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita, joiden raaka-aineet kilpailevat ruoantuotannon kanssa. Komission tavoitteena on lisätä jäte- ja tähdepohjaisten sekä muiden ruokaketjun ulkopuolisten raaka-aineiden käyttöä biopolttoainetuotannossa.

Uusilla kriteereillä ei ole vaikutusta E10-bensiinin jakeluun tai markkinoilla olemiseen niin kauan kuin huolehditaan siitä, että E10-bensiinin maksimissaan 10 tilavuusprosentin etanoliosuus on tuotettu kestävyyskriteereitä noudattaen ja kestävyyskriteerit täyttävistä raaka-aineista.

Uusiutuvan energian direktiivissä on laskettu päästövähenemät ja elinkaarenaikaiset päästöt tyypillisimmille biopolttoaineille. Brasilialaisella sokeriruokoetanolilla saadaan aikaan yli 70 %:n päästövähenemä fossiiliseen bensiiniin verrattuna, kun huomioidaan raaka-aineen viljelyn ja tuotannon, jalostuksen sekä kuljetuksen ja jakelun aiheuttamat päästöt tuotantoketjussa.

Kuljetuksen osuus biopolttoaineiden ”hiilitaseessa” on suhteessa hyvin pieni. Sama koskee myös muita tuontitavaroita, jotka tuodaan EU:hun valtamerirahtilaivoilla: kuljetuksen osuus elinkaarenaikaisista päästöistä on erittäin pieni tuoteyksikköä kohden laskettaessa. Näistä laskentamenetelmistä saa lisätietoa esimerkiksi uusiutuvan energian direktiivistä 2009/28 EY ja siihen liittyvästä taustamateriaalista sekä EU-komission kesällä 2010 julkaisemasta kestävyystiedonannosta (virallinen lehti 2010  C160/01 ja C160/02).

Tulevina vuosina biovelvoitteen tiukentuessa Suomella on tavoitteena lisätä omaa biopolttoainetuotantoa, jossa hyödynnetään direktiivien kirjaus niin kutsutuista kaksoislaskettavista biopolttoaineista. Tällöin tietyistä raaka-aineista valmistetut biopolttoaineet voidaan laskea biopolttoainevelvoitteeseen kaksinkertaisina.

Kaksoislaskettaviksi raaka-aineiksi hyväksytään biopolttoaineet, jotka on valmistettu jätteistä, tähteistä tai muiden kuin ruoka-aineiden selluloosasta ja lignoselluloosasta. Suomessa tuotettu jätepohjainen bioetanoli sekä metsätähdepohjainen biodiesel täyttävät kaksoislaskettavien biopolttoaineiden kriteerit. Näissä raaka-aineena käytetään jätettä, tähteitä tai muuta kuin ruoka-aineiden selluloosaa ja lignoselluloosaa.

Tällaisten biopolttoaineiden elinkaarenaikaiset päästöt ovat jopa 80-90 % pienemmät kuin fossiilisilla polttoaineilla. Kotimaisen biopolttoainetuotannon lisääminen parantaa myös Suomen energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilista polttoaineista.

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä